Toinen askel vakaa päätöksen jälkeen oli ottaa yhteys kuntovalmentajaan. Vaihtoehtoja ei täällä kaakon kulmilla kovin montaa ole, mutta yksi on ylitse muiden tuttavien juttujen perusteella. Hänelle eilen laitoin sähköpostia ja pikaista vastausta tulikin jo!

Kuntovalmentaja palaa asiaan huomenna ja alamme yhdessä rakentaa minulle toimivaa kokonaisuutta. Oma selkäranka tuntuu olevan onkilieron luokkaa, joten tuntuu hyvältä ajatella että on joku joka potkii ja tukee tulevalla matkalla. Ensimmäisenä tehtävänä on pitää ruokapäiväkirjaa, joka sitten käydään läpi ja sen jälkeen tehdään ruokavalio. Ei enää tekosyitä siis. Tosin tiedän jo nyt, että ruokapäiväkirjasta tulee siistimpi kuin mitä normaalit syömiseni olisivat - kun jokaisen suupalan kirjoittaa ylös ja tietää vieraan henkilön lukevan jokaisesta murusesta, nostaa se kynnystä syöpötellä aivan surutta Tehokasta jo tämäkin siis...