Olen 30-vuotias kahden vilkkaan pojan äiti ja jotenkin olen lapsien myötä päästänyt otteen lipsumaan. Painoa on kertynyt niin paljon, että se lakkasi olemasta valtionsalaisuus... Isoimmillaan olen painanut 117kg. Jep. Sopiva paino, jos olet mies ja 220cm pitkä... Mitään varsinaista ongelmakohtaa kropassani ei ole vaan paino on jakautunut hyvinkin tasaisesti eikä monikaan uskoisi että tälläkin hetkellä painan vielä 101,5 kg.

Alimmillaan tänä vuonna paino oli jo lähellä 89 kiloa mutta 2,5 kuukauden yhtämittainen sairastelu ja kortisonikuuri saivat otteen lipsahtamaan. Kunnes mitta tuli täyteen joulun jälkeen vaa'alle astuessani. Ensimmäisenä epäusko ja tyrmistys; ei voi olla totta että paino on taas kolminumeroinen lukema. Sen jälkeen suuttumus ja viimeisenä sisuuntuminen. Perhana, suomalainen nainen ei luovuta!

Olen 170cm pitkä ja harrastan paljon liikuntaa. Olen siis aktiivinen ja hyväkuntoinen läski. Syöminen tai pikemminkin herkuttelu on ongelmani. Tähän palaan myöhemmin vielä.

Viimeiset 12 vuotta olen ollut ylipainoinen ja olen testannut varmaan kaikki mahdolliset laihdutusmuodot nutrilet-kuureista painonvartijoihin. Josko nyt vihdoin muuttaisin elintapojani yksi kerrallaan terveellisempään ja kevyempään suuntaan. Pysyvästi.

Kenelle kirjoitan tätä blogia? Pääsääntöisesti itselleni, mutta toivon tänne eksyvän lukijan saavan itselleen samaa sisua ja ennenkaikkea toivoa; vaikka kuinka peilikuva itkettäisi ja röllykkävuori peittää näkyvyyden varpaisiin, ei anneta periksi. Pahoina päivinä ja jumikausina kannustuskaan ei olisi pahitteeksi ;)